10 kysymystä tanskandogista
1
Kuinka
suureksi se kasvaa?
Tanskandoggi on yksi suurimmista
koiraroduista. Nartun minimisäkäkorkeus on 72 cm ja uroksen 80 cm, mutta yleensä
nämä mitat ylittyvät reilusti, ylärajaa ei ole. Paino vaihtelee 50 ja 90 kilon
välillä, lähemmäs satakiloisiakin löytyy.
2
Onko se
kiltti?
Perusluonteeltaan doggi on leppoisa, seurallinen,
hillitty ja harkitseva. Se voi olla pidättyväinen vieraita ihmisiä kohtaan,
mutta ei aggressiivinen.
3
Paljonko
se syö?
Todennäköisesti yleisin kysymys, minkä
dogin kanssa liikkuva kuule. Tanskandogin ruokintakustannukset eivät
kuitenkaan ole niin suuret, kuin luulisi. Ruokaa kuluu eniten 1 - 2 vuoden
välillä, jolloin koiran lihasmassan kasvatus on kiivaimmillaan. Kahdesta
vuodesta eteenpäin ruuantarve vähenee ja veteraanidoggi syö jo kuin varpunen.
Aikuisen koiran keskiverto ruokintakustannukset ovat noin 50 - 100 €/kk.
4
Tarvitseeko
se paljon liikuntaa?
Tanskandoggi kuuluu aktiivisuudessa koiramaailman
keskikastiin ja vaatii kohtuullisen määrän liikuntaa. Nuori doggi on energinen
kuten pennut yleensä ja parasta liikuntaa sille on leikki ja touhuaminen
aidatulla alueella. Alle 1,5-vuotiasta doggia ei saa juoksuttaa esim.
polkupyörän rinnalla. Koiran luusto ei ole vielä tarpeeksi vahva raskaaseen
liikuntaa ja se voi saada kasvuhäiriöitä. Aikuisen dogin kanssa voi tehdä
pidempiäkin lenkkejä. Tunnin tai kahden lenkkeily päivässä on riittävä pitämään
yllä fyysistä kuntoa ja sopiva määrä älyllisiä haasteita leikin tai jonkun
harrastuksen muodossa on omiaan ehkäisemään koiran remontoimisintoa.
5
Siitähän
ei lähde karvaa?
Dogin karvat ovat kyllä varsin lyhyitä, mutta niitä on
uskomattoman monta ja koira on hyvin avokätinen jaellessaan niitä ympäristöön.
Karvat tarttuvat terhakasti vaatteisiin ja niistä eroon pääseminen on vaikeaa,
useimmat meistä lienevät jo luovuttaneet. Dogin turkki vaati vain vähän hoitoa.
Doggi ei vaadi trimmausta ja se voi aivan hyvin olla näyttelykunnossa ilman
minkäänlaisia toimenpiteitä, pesu lienee kuitenkin suotavaa. Enimpiä irtokarvoja
ja likaa voi silloin tällöin huiskia pois harjalla tai säämiskällä. Kumisuka
taas on oiva työväline karvanvaihdon yhteydessä.
6 Tarvitseeko se paljon tilaa?
Doggi on sopeutuvainen koira ja kun
lapsuusvaiheesta päästään, se yleensä viettää aikaansa löhöämällä tai
seurustelemalla lauman kanssa, eikä tarvitse tilaa sen enempää kuin muutkaan
koirat. Koiran ja omistajan mukavuutta ja hermoja ajatellen yhden huoneen yksiö
on kuitenkin dogille turhan pieni; jompikumpi on aina toisen tiellä.
7 Tuleeko se toimeen lasten ja muiden eläinten
kanssa?
Tanskandoggi tulee erinomaisesti
toimeen lasten kanssa. Se on kärsivällinen, eikä hätkähdä rajuakaan käsittelyä.
Suuren kokonsa vuoksi se voi kuitenkin tahtomattaan aiheuttaa vahinkoja esim.
tönäisemällä lapsen nurin. Dogin häntä, joka heiluu noin metrin korkeudessa on
kuin ruoska ja sen osuminen voi tehdä todella kipeää. Tanskandoggi on
seurakoira, joten sen metsästysvaistot ovat lähes olemattomat. Näin ollen sitä
voi pitää samassa taloudessa hamsterien, marsujen, kanien ja rottien kanssa.
Tietysti se vaatii totuttelua, samoin kuin kissan tai toisen koiran kanssa
eläminen, mutta yleensä doggi on valmis aikuisenakin hyväksymään laumaansa uusia
jäseniä; minkä rotuisia tai lajisia tahansa.
8 Ovatko ne terveitä?
Nopean kasvun aiheuttamat kasvuhäiriöt
ovat yksi tanskandoggien ongelma. Pulma on kuitenkin selvitettävissä
oikeantyyppisellä ruokinnalla ja liikunnalla, joten kasvattajan ohjeita on syytä
kuunnella korva tarkkana eikä suin päin ryhtyä uusiin ruoka-ainekokeiluihin.
Lonkkaviasta puhuttaessa nostetaan valitettavan usein esiin tanskandogit, täysin
syyttä, koska lonkkavika ei ole rodun keskuudessa suuri ongelma. Vaikeita
lonkkavikatapauksia on äärimäisen vähän. Mahalaukunkiertymä on valitettavan
yleinen tanskandogilla, kuten myös muilla syvärintaisilla koirilla.
Tanskandogilla tavataan jonkin verran silmäsairauksia ja sydänvikaa sekä
varsinkin vanhoilla koirilla kasvaimia. Dogin elinikä on keskimääräistä koiran
elinikää lyhyempi; odotettavissa on noin 7 - 8 onnellista doggivuotta, mutta
sinnittelevätpä jotkut toiselle kymmenellekin. Rodulle sydämensä menettäneet
eivät kuitenkaan pidä lyhytikäisyyttä ylitsepääsemättömänä ongelmana; laatu
korvaa määrän.
9 Ovatko ne aina noin rauhallisia?
Jos olet joskus ihaillut aikuista,
hillityn tyylikkäästi ja ylväästi käyttäytyvää doggia, voimme kertoa että tie
tähän lopputulokseen on pitkä ja kivinen, mutta antoisa. Dogin pentu on PENTU,
eli leikkii, riehuu ja pissii lattialle (SUURIA lammikoita) aivan samalla tavoin
kuin kaikki muutkin pennut. Dogin pentu on PENTU vielä yhdeksän kuukauden
ikäisenäkin, kun se jo on kyllin suuri ylettämään pöydille, kirjahyllyyn,
keittiön kaappeihin... Dogin kasvattaminen yhteiskuntakelpoiseksi vaatii
tietämystä ja työtä. Kun siinä onnistutaan, voi omistaja nauttia ylvään koiransa
seurasta ja sen saamasta ihailusta ja todeta sen olevan vaivan arvoista. Hyvin
käyttäytyvä ja oman paikkansa laumassa tunteva doggi on todella ihastuttava
seuralainen; se on aina iloinen, se on sopeutuvainen ja osaa asettua nätisti
aloilleen vieraassakin paikassa. Ja kun yhteistä taivalta on kuljettu jo
pitkään, mikään ei ole niin upeaa, kuin oman arvonsa tunteva veteraanidoggi,
joka osaa lukea omistajansa ajatukset.
10 Onko sitä helppo kouluttaa ja voiko sen
kanssa harrastaa?
Koulutettavuudeltaan doggi on
koiramaailman keskitasoa. Viisaana ja harkitsevana koirana se kyllä oppii
helposti perustottelevaisuuden, mutta mitään ihmetemppuja dogilta ei kannata
odottaa ilman sopivaa motivointia; dogin halu omistajansa miellyttämiseen ei ole
niin voimakas kuin esim. paimenkoirilla. Se tekee temppuja, jos se katsoo niistä
olevan sille itselleen jotain hyötyä tai jos temput ovat sen mielestä erityisen
hauskoja. Arkitottelevaisuus; luokse tulo, hihnassa kulkeminen, paikalla olo
jne. ovat kuitenkin välttämättömiä mikäli doggia aikoo kuljettaa ihmisten
ilmoilla. Peruskoulutus on myös omiaan lujittamaan koiran ja omistajan välistä
suhdetta sekä pitämään yllä lauman arvojärjestystä. Doggi-ihmiset ovat ahkeria
näyttelyissä kävijöitä ja myös kehäkäyttäytymistä ja esiintymistä aletaan
harjoitella pienestä pitäen. Harrastuskoirana doggi ei siis ole paras
mahdollinen valinta, jos on tarkoitus liidellä kilpailuissa voitosta voittoon
muuallakin kuin näyttelyissä. Dogin kanssa voi silti harrastaa melkeinpä mitä
vaan lajia, jos ei ota asiaa liian vakavasti. Doggeja löytyy
tottelevaisuuskokeista, vesipelastuksesta, raunioilta, agilitystä. Oikein
ohjattuna ja hyvin motivoitunut doggi, jolla on omistajaansa hyvä suhde, kyllä
viihtyy lajissa kuin lajissa. Vaikka doggi ei koulutettavuudeltaan ja
aktiivisuudeltaan ole mitään koiramaailman huipputasoa, se ei silti tarkoita
sitä, että se olisi tyhmä. Päinvastoin, doggi on hyvin viisas koira, mutta se
osoittaa viisautensa muutoin kuin pelehtimällä ihmisen oikkujen mukaan.
